Y-Care työpajan ryhmävalmennus 17.1.2017

HNMKY ry järjestää nuorille 15-29 vuotiaille Y-Care työpajan kautta työpajajaksoja helpottaakseen nuorten otetta työelämään ja ehkäistäkseen nuorten syrjäytymistä. Työpajajakso koostuu kolmesta valmennusmuodosta; Yksilövalmennuksesta, työvalmennuksesta aidossa työympäristössä ja ryhmävalmennuksesta.  Jokainen nuori haastatellaan erikseen ja kysytään hänen nykytilanteestaan, kehittämiskohteistaan, tulevaisuudensuunnitelmistansa. Sitten kehitellään työpajajakson sisältö. Yhtenä mallina on työkokeilusopimus. Työkokeilusopimus tehdään HNMKY:n, nuoren ja TE-toimiston välillä. Kohderyhmänä ovat ne nuoret, jotka tarvitsevat tukea elämänhallintataidoissa, koulutus- ja työelämään sijoittumisessa ja koulutuksen loppuun saamisessa nuoriso-, liikunta-, ja hyvinvointialoilla. Työpajajakson tarkoituksena on kartoittaa nuoren omaa tulevaisuudenammattia, mutta myös testata soveltuvuutta ja saada kokonaiskuva työntekijän vastuista. Työpaja on seinätön, mikä tarkoittaa, että työvalmennusta toteutetaan pääkaupunkiseudulla joko HNMKY:n tai yhteistyöorganisaatioiden toimipisteissä palvelun käyttäjien tarpeiden mukaan. HNMKY:llä työ painottuu lasten- ja nuorten kanssa työskentelyyn, että myös liikunta-alaan. Ryhmävalmennuksen tunneilla käsitellään toiminnallisilla menetelmillä työllistymisen kannalta tärkeitä aiheita kuten elämänhallintaa, sosiaalisia taitoja, eri koulutuspolkuja, itsetuntoa, CV:tä ja työllistymismahdollisuuksia yms. Vuonna 2015 toiminnassa oli 35 nuorta, 8 oppisopimusopiskelijaa ja yksi siviilipalvelusta suorittava nuori. Näistä 15 nuorta sijoittui pajalta koulutukseen ja työelämään. Tässä kirjoituksessa käydään lävitse ryhmävalmennussessiota 17.1.2017.

Saavuin itse paikan päälle tiistaiaamuna tutustumaan ryhmävalmennuksen toimintaan. Ryhmävalmennuksen aluksi oli katettu aamiaispöytä, jossa kävijät ja valmentaja pääsivät vaihtamaan epävirallisesti kuulumisia keskenään. Mielestäni tämä oli hyvä juttu, koska todella tunteakseen kävijät ja auttaakseen heitä parhaiten pitää tietää mitä heille kuuluu vapaa-ajalla. Tämä ele myös lisää luottamusta valmentajan ja valmennettavien välillä. Kävijöitä kyseisenä päivänä oli tavallista vähemmän, yleensä valmennettavia on n. 10-14 per ryhmävalmennuskerta.

Päivän aihe oli ”Itsetunto ja voimavarat”. Valmennustunnin aluksi kävimme läpi nimikierroksen ja sana-assosisaatioleikin: ”mikä juoma kukin paikalla olijoista olisi?” Tällaisille leikeille on minusta moniakin hyviä puolia: uudet ja vanhat kävijät pääsevät kertaamaan toistensa nimiä ja saamaan ensikosketuksen ilmaisemisesta itsestään muille. Koin myös itsekin oloni ”pystymetsästä” tulleena mukavammaksi, kun pääsin jo aluksi hieman tutustumaan muihin.

Seuraavaksi jatkoimme ohjelmaa assosiaatioilla, tällä kertaa kirjoittamalla alas paperille itsestämme positiivisia puolia etunimiemme kirjaimien mukaan. Esimerkiksi omasta etunimestäni Joonas saisi ”joustava, onnea muille haluava, omalaatuinen, nokkela, arvostaa muita ihmisiä ja sukkela sanoiltaan.” Tämä tehtävä oli minulle ja varmasti muillekin nuorille voimauttava tekijä, suomalaisessa ilmapiirissä ei ole yleistä kehua itseään (”kellä onni on, se onnen kätkeköön”). Tällainen säännöllinen ja itselle rehellinen muistutus omista kyvyistään toimii nuorten aktivoimisessa hyvin, koska nuorten maailmassa epäluulo omista kyvyistään voi rampauttaa tulevaisuutta suunnitellessa.

Seuraavaksi ohjaaja kysyi meiltä kysymyksiä siitä, mistä me pidämme. Tai tarkemmin, ”jos olisit asia x niin mikä olisit?” alas paperille. X saattoi olla elokuva, kirja, kappale, soitin ynnä muu. Jokaisen tuli vastata kysymykseen mahdollisimman nopeasti ja liikaa ajattelematta. Aluksi ihmettelin, miten tämä liittyy päivän teemaan. Sitten tajusin, että nuorille on ammattipolkua valittaessa tärkeää oppia tietämään, mistä he pitävät. Näin he voivat tulevaisuudenpolullaan käydä sitä koulutusta tai tehdä sitä ammattia josta he todella pitävät. Tämän tulisi taata onnellisuus ja pysyminen työelämässä. Tähän liittyen jatkoimme tehtävällä, jossa kysyttiin meiltä suoraan ”mistä pidät ja mistä et pidä?”. Koin että tämä kysymys oli suoraa jatkumoa aikaisemmalle ja se paneutui syvemmällä tasolla kävijöitä pohtimaan ajatusmaailmaansa.

Lopuksi puhuttiin tarkemmin työelämästä, koulutuksesta ja kuinka ammatinsaamiseen vaaditaan panostusta ja töitä. Monilla valmennettavilla oli aikaisemmasta historiastaan tullut negatiivinen merkitys sanoille koulu ja koulutus. ”Miksei voisi vain suoraan mennä töihin, tarjoaako koulu oikeasti mahdollisuuksia oppia niitä käytännön taitoja millä ammatissa pärjää?” kysyttiin ohjaajalta. Ohjaaja selitti valmennettaville, kuinka tutkinto mittaa valmiuksia toteuttaa sitä ammattia mihin työnhakija hakee. Jaoin myös omia kokemuksiani siitä, miten ammattikouluissa ja ammattikorkeakouluissa järjestetään teorian lisäksi myös käytännön harjoitteluja, joissa juuri opitaan näitä käytännön taitoja. Puhuttiin ohjaajan kanssa myös vaihtoehtoisista tavoista kouluttautua ammattiin, kuten oppisopimuksesta, jos haluaa enemmän käytäntöpainotteista opetusta työhön.

Annoimme loppukevennykseksi vielä toisillemme positiivista palautetta kirjallisena. Nuorelle on todella tärkeää saada tätä positiivista palautetta, koska suomalaisessa kulttuurissa palautteen vastaanottaminen on myös tunnetusti vaikeaa. Se on kuitenkin myös tärkeää psyykkisesti ja tuo energiaa pimeisiinkin hetkiin elämässä. Itsellenikin tuli lämmin olo sisälleni, kun luin minusta annettua positiivista palautetta, vaikka olinkin mukana vasta ensimmäisen kerran.

Muiden lähdettyä juttelin 25-vuotiaan Ismon kanssa hänen tarinastaan ja miten hän hakeutui Y-Care työpajalle. Hän oli lopettanut ammattikoulun kesken omien sanojensa mukaan villin nuoruuden takia. Hän oli perustanut myöhemmin oman toiminimen turvallisuusalalla ja luonut sitä kautta uraa. Hän halusi kuitenkin enemmän työskennellä nuorten parissa ja haki työvoimatoimiston kautta HNMKY:n Y-Care työpajalle. NMKY:n toimintaan hän oli jo nuoruudessaan tutustunut Vantaalla. Ihmisissä hän arvostaa rehellisyyttä ja suorasanaisuutta ja on onnellinen, että voi itse olla rehellinen ja suora näillä ryhmävalmennustunneilla. Hän on tällä hetkellä hakeutumassa opiskelemaan joko nuorisotyön tai turvallisuusalan pariin.

Huomasin kävijöistä, että tahtoa ja motivaatiota töissä käyntiin ja tulevaisuuteen on. En huomannut, että kukaan valmennettavista olisi ollut erityisen toivottomana omasta tulevaisuudestaan menneisyyden mahdollisista takaiskuista huolimatta. Arvostan paljon valmennettavien sitkeyttä ja tahtoa pysyä yhteiskunnan rattaissa. Olen myös ylpeä ammattitaitoisesta ja positiivisesta ohjaajasta joka osasi lähestyä nuoria juuri oikealla tavalla ja saada heidät miettimään omaa tulevaisuudenpolkuaan.

Olen sitä mieltä, että tällä HNMKY:n tarjoamalla Y-Care työpajalla on välitöntä käytännön hyötyä sekä siihen osallistuville, että yhteiskunnalle. Ammattitaitoisen ohjauksen kautta saadaan nuoret työllistymisen lisäksi parantamaan omaa elämänlaatuaan ja kehittämään ryhmätyöskentelytapoja. 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HNMKY organizes workshop-sessions through Y-Care workshop activity from 15 to 29 years old youngsters to make it easier for a young person to get into working life and to prevent youth exclusion. Workshop-sessions consists of three different coaching models: one-on-one coaching, internship in a realistic work enviroment and group coaching. Every young person is interviewed separately and is asked about his/hers current situation, areas they need development in and what plans they have for the future. Then the contents of the workshop-session are developed. One possible model is an internship agreement. Internship agreement is made between HNKMY, the young person and the Employment and Economic Development Office. Their target group are those young people who need support in coping skills, at positioning him/herself into education possibilities and to working life; and to finish education in youth-, excercise- and health professions. The meaning of the workshop-session is to map out young person’s future profession, but also to test one’s aptitude and to get an overall picture on worker’s responsibilities. The workshop is ”without walls”, which means that the internship is implemented in the Helsinki Metropolitan Area either in HNMKY’s or collaborative organization’s office’s according to the wishes of the service users. In HNMKY the emphasis is on working with youth and children and also on excercising profession. In the group training sessions important issues such as coping, social skills, different education paths, self-esteem, CV, how to have opportunities in working life etc. are dealt with through functional methods. In the year 2015 the activity had over 35 young people, 8 internship students and one young person carried out peace-time service. 15 of these young people positioned themeselves either into education or working life. In this writing I will go through a group training session on 17th of January 2017.

I arrived to the scene on a Tuesday morning to get myself acquainted with the activities of the group training session. At the start of the session, a breakfast table was set where participants and the group instructor got to discuss informally. I thought that this was a good idea, because to really know the participants and to help them in the best way possible, the instructor has to know how they are doing in their freetime. This gesture also increases trust between the instructor and the participants. There were fewer attendants than usual on this particular date, usually there are about 10 to 14 trainees per group education session.

Today’s subject was ”Self-esteem and internal resources”. At the beginning of the group training session we went thorugh our names and played a word-association game: ”what drink you would be?” These kinds of games I find to have many good sides: young and old participants can memorise each other’s names again and also get a first impression on opening yourself to others. I also thought it to be nicer as an outsider when I could already get to know a little bit about the others.

Next we continued our program with more associations, this time writing down on paper positive sides about ourselves according to the letters of our first name. This assignment was to me and surely for other youngsters also an empovering factor, it is not normal in a Finnish society to compliment yourself. This regular and self-honest reminder of your abilities works well in activating young people, because in a young person’s world self-doubt on your abilities could cripple planning for the future.

Next our instructor asked us questions on what we like. Or rather: ”if you were X, what would you be?” down on paper. X could be a movie, a book, a song, an instrument etc. Everyone had to answer the questions as soon as possible and without too much thinking. At first I wondered how this related to todays subject. Then I realized, that for a young person it is important to know what you like if you want to choose you professional path. This way they can educate themselves and take profession in something they really like. This could guarantee happiness and for the young person to stay in work life. In regards to this, we continued with an assignment where we were asked directly: ”what do you like and what you do not like?” I thought that this question was in a direct relation to the previous one and it encouraged the participants to delve into and to reflect on their ways of thinking.

In the ending part of the program we talked about worklife, education and if you want to get into a profession, you have to invest your resources on it and do a lot of work for it. Many of the participants have had negative meaning for the words ”school” and ”education” from their previous experiences. ”Why can’t we just go to work, does school really offer us possibilities to learn those practical skills we need in a profession?” The instructor explained to the participants, that the degree measures readiness to apply for the job that the job seeker is searching for. I also shared my experiences on how vocational school and University Of Applied Sciences arrange internships with the theory they are being taught, where these practical skills are being trained. We talked to the participants with the inspector about alternative ways to educate oneself to a profession, such as apprenticeship if you would like to have a more practical way of learning a profession.

For a final relief, we gave positive feedback on paper to each other. For the youngster it is important to get this positive geedback, because in Finnish culture receiving feedback is notoriously difficult. It is however important in a physical way and brings light to darker moments in life. I myself got a warm feeling inside, when I read positive feedback given of me, even though I was there for the first time.

After the others had left I talked with a 25-year old Ismo about his story and how he applied to Y-Care Workshop. He had stopped going to the vocational school in the middle of his studies due to his ”wild youth” (as he himself said it). He had later established his own trade name in security management and had in that respect promoted his career. Ismo wanted to work more with youngsters though and applied through employment office to HNMKY’s Y-Care workshop. He had acquainted himself with NMKY’s activities in his youth when he lived in Vantaa. He appreciates honesty and straightforwardness in people and is happy that he can himself be honest and direct in these group training sessions. Ismo is at the moment applying to studies either in youth work or in security management.

I noticed from the participants that there is a strong will and motivation towards their future. I didnät notice that anyone of the trainees were seemingly hopeless about their own future despite their possible previous setbacks. I admire their tenacity and their will to stay in society. I am also proud of the talented and positive group instructor who could approach youngsters in just the right way and get them to think on their path to the future.

I think that HNMKY’s Y-Care workshop has immediate practical use to it’s applicants and to the society they live in. Through professional coaching we can get youngsters to employ themselves, to better their ways of life and to develop their group working skills.